Parit sukat ja puseron tekele lojuvat pöydällä, mutta valmista ei tunnu syntyvän, ei sitten millään. Tällä neulojalla taitaa olla jonkin asteinen blääh.

Ulkona kävellessä tuntee jo tuomenkukkien tuoksua, vaikka on ollutkin aika viileää. Tuomista tuli mieleen yksi kevät reilu kymmenen vuotta sitten. Sain kummipojaltani kimpun tuomenkukkia ja niistä idean mattokuviin. Kudoin siihen aikaan suunnittelemiani mattoja ja tässä muutama malli:
Ranteet ja päkiät eivät  kestä enää kutomista, ei ainakaan mattojen. Harmi. Minulla on vielä pienet kangaspuut jäljellä ja ajattelin kyllä kokeilla, josko edes jotain kevyttä pystyisi kutomaan.