Tämä on Haapsalu-huivi johon löytyi ohje Novitasta ((2002/5),
neulottu Ilves-konelangasta ( muinainen lankamerkki).
Valmistui joulun alla 2006.
Kuvio meinaa hukkua mustassa värissä, paitsi jos hyödyntää
kuvankäsittelyä. Melkein kuin grafiikkaa.
Pipo samasta langasta. Se on tehty omasta päästä,
tälle kun ei oikein mikään malli sovi.
Tämä on tehty samalla mallilla, lankana
Novita Wool kaksinkertaisena. Huivin olen kutonut
kangaspuilla (blogin yläpalkissa on lähikuva tästä).
Tämän takin neuloin syksyllä 2006 Marimba-langasta (sekin muinainen lankamerkki, hyvä sellainen).
Neulominen meni tosi jännäksi kun lankaa oli nippanappa ja niinhän siinä kävi että hihat piti neuloa siten että kaksi kerrosta Marimbaa ja kaksi Ilves-konelankaa joka onneksi sattui olemaan saman vahvuista ja prikulleen saman väristä. Langanmenekki oli noin 450 g.
Hihoista ei huomaa ollenkaan että ne on tehty kahsesta eri langasta.
Oikeilla ja nurjilla silmukoilla saa ihan kivan näköistä pintaa.
Tämä Peer Gyntistä neulottu takki on tehty keväällä 2005.
Malli on mukailtu Kalevalaneuleiden pohjalta (Marja Ulvo, Elise Rajamäki).
Langanmenekki 650 g.
Kävi niin että naapurin rouva osti tämän
joten piti sitten tehdä itselle uusi.
Ruksit vaihtuivat harakanvarpaisiin ja nappien tilalle laitoin vetoketjun,
tosin vaihdoin sen myöhemmin taas nappeihin kun ketju pönkötti niin kummasti.
Nämä kaikki vihreät neuleet on saman värisestä langasta vakkei uskoisi.
Täytyy vielä harjoitella kuvien värimääritystä. Se on erityisen haastellista
vihreän värin suhteen, olen huomannut.
Keväällä 2006 tein tilaustyönä tämän takin Mandarin Petit langasta.
Tässäkin on käytetty vain oikeita ja nurjia silmukoita.
Kesällä 2005 neulottu lyhyt pusero Butterfly-langasta
(55% puuvillaa, 45% viskoosia),menekki n. 250 g.
Tein tämän pitkän hameen kans käytettäväksi mutta täytynee lisätä
pituutta neulomalla tai virkkaamalla jotta siitä tulisi monikäyttöisempi.
2004 kokeilin helmineulontaa ja sain aikaiseksi tällaiset rannekkeet. Kiva tekniikka mutta alkuvalmistelut vievät aikaa, ei siis hätäisen ihmisen hommia.
Minulla on ilo omistaa Solveig Hisdalin kaunis neulekirja nimeltänsä Kuviot silmukoiksi. Kirjassa on aivan mahdottoman herkullisia kuvia eli kirjan voisi antaa myös sellaiselle ihmiselle joka ei perusta neulomisesta. Minulle kirja on ollut monen innoituksen lähteenä. Seuraavassa muutamia niistä.
Aikanani kudoin (kangaspuilla) matkahuopia Esiton huopalangoista. Erivärisiä lankoja jäi erinäinen määrä varastoon. Sitten tuli elämässä sellainen vaihe että piti saada arjen harmauteen vähän väriä ja haastetta. Siispä ajattelin kokeilla kirjoneuleen neulomista norjalaiseen tyyliin eli pyöröneuleena alhaalta ylös. Jälkikäteen sitten leikkasin kädentieaukot, kauluksen ja etusauman. Hirvitti mutta hyvin on kestänyt kolmipistosiksakit ja suorat ompeleet.
Neuloin hihoja ja etutakakappaletta yhtäaikaa tasatahtia jotta saisin samaväriset raidat kaikkiin. Tällätavoin sain hyödynnettyä kaikki vähäisetkin värimäärät. Itse neulomiseen meni melkein vuosi. Välillä neule oli pitkiäkin aikoja korin pohjalla hautumassa mutta valmistuihan se aikanaan.
Ompelin kukkakangasta etureunojen ja kauluksen alavaraksi. Reunat huolittelin neulotulla kantilla.
Alunperin takissa oli kiinnityshakanen joka sopi siihen oikein hyvin mutta ei oikein toiminut käytännössä.
Vanhasta ohjekansiosta löysin takkiin liittyviä muistiinpanoja. Valmistui 28.2 2002.
minä: "Mitäs tykkäät?"
Sanni (kuvassa): "Onhan se... värikäs"
Ihme kyllä löysin juuri sopivan mittaisen vetoketjun aikanaan ja niinpä ompelin sen takkiin. Hyvin on toiminut.
Vaan eihän ne kaikki langat tähän uponneet. Muhivat muutaman vuoden laatikossa ja pari vuotta sitten keksin hyödyntää pienimmätkin lankamäärät neulomalla rannekkeita. Niihinkin sain idean tuosta Solveigin kirjasta ja tällaisia niistä tuli:
Kirjan kirjoneuleista innostuneena suunnittelin ja neuloin samaisesta Esiton huopalangasta myös tällaisen puseron:
Olin tosi tyytyväinen lopputulokseen tosin kaula-aukko olisi voinut olla pienempi. Käytin puseroa paljon. Eräänä iltana saunaan mennessä erehdyin laittamaan päältä riisutun puseron pyykkikoriin, siis tämän villapuseron. Ja lopun varmaan arvaattekin. Rakas lapseni ajatteli auttaa äitiä ja pisti likapyykit pesukoneeseen pyörimään ja tämmöinen sieltä paljastui:
kittanaksi kutistunut kirjoneule, yhyyy.
Maallistahan tämä vain on eli ei se elämä siihen loppunut, harmitti kyllä rankasti. Nyt pusero on odottanut vaatehuoneen hyllyllä uutta elämää. Tuleeko siitä laukku, tyyny vai tuolinpäällinen, en tiedä. Ehkä joskus keksin.
