No niin, nyt tämä tästä siirtyis toiseen paikkaan eli minut tai siis tän neuleblogin tavoittaa tästälähtien osoitteesta http://annikainenpuikoissa.blogspot.com/

Olette lämpimästi tervetulleita.

Täällä sitä ollaan vielä. Edelliseen postaukseen palatakseni; eihän se Flickerin vuosimaksu venettä kaataisi, mutta sisäinen sulovilen kallistuu maksuttoman vaihtoehdon puoleen. Lämmin kiitos Lankakomerolle vinkistä eli sain lisättyä kuvat ravelryyn Picasan kautta.

Minulla ei näytä olevan mitään selkeää teemaa noiden värien kanssa. Ruskean neulepuseron tarve syntyi, kun ostin jokunen aika sitten mustan hamosen, jossa on pieniä ruskeita pilkkuja. Halusin puseroon hyvin yksinkertaisen mallin ja tämä ravelrystä löytämäni Picovoli oli sellainen. Langaksi valikoitui Tennesee siitä yksinkertaisesta syystä, että sitä löytyi juuri sopivan värisenä. Kylläpä kolmipuolosen puikot tuntuivat paksuilta kakspuolosten jälkeen ja neule valmistui nopeasti, ainakin jos vertaa Veeruskan syntyprosessiin. Ja onhan se vaivatonta neuloa kun ohjetta vaan seuraa, ihan terapeuttista ettei tarvinnut koko ajan  funtsia ja laskea, tosin siinäkin on oma viehätyksensä.

Pusero on neulottu ylhäältä alas. Mallia muokkasin senverran, että lisäsin hihoihin pari kerrosta pituutta ja huolittelin pään- ja kädentiet virkkaamalla.

Malli    Picovoli by Grumperina / Knotions magazine
Lanka  Tennesee
Menekki 230 g
Koko   S
Puikot  3,5 mm

Virkkuukoukku  3 mm

Tämä on kiva, simppeli malli, jota vois käyttää toistekkin. Lantiokavennusten ansiosta pusero on kauniisti tyköistuva. Pituutta olisi voinut olla muutama sentti lisää (tämä taitaa olla vakiolause joka neuleen kohdalla, höh). Kannattaisikohan pusero neuloa alhaalta ylös, jotta saisi pääntiehen hieman pyöristystä(siis etupuolelle), vai onnistuisiko se jotenkin lyhennetyillä kierroksilla ylhäältä aloitettuna? Hmm, tätäpä sietää tutkia eli kokeilla, sitä ennen neulon kuitenkin mustan takin, jonka virittelin puikoille juuri äsken. Musta tuntuu hyvin tummalta.

Jotenkin minusta tuntuu, että tarttis tehdä jotain tämän blogin kans. Olen vakavissani miettinyt siirtymistä  esim. blogspottiin. Blogin päivitys on onnettoman hidasta täällä vuodatuksessa ja kuvagalleriasta on kovin työlästä ladata kuvia. No nyt kyllä kekkasin, että saahan ne kuvat suoraan Picasatakin tänne, mutta kehysvarjostuksia ei näin tule. Vaan mitenhän se homma oikein toimii, aloitetaanko sitä sitten niinkuin tyhjältä pöydältä jos vaihtaa palveluntarjoajaa?


Olen myös funtsaillut noita kuvagallerioita yleensä. Flickerissä on omat puolensa, mutta köyhänä vähän vierastan sen maksullisuutta, tai no saahan sinne ne 200 kuvaa, mutta ei sen enempää ja albumien määrä on rajattu kolmeen (mikäli olen oikein ymmärtänyt). Picasa on enemmän minun mieleen. Siellä saa albumeitakin tehdä mielinmäärin ja jotenkin sen yleisilme on miellyttävämpi. No hirveästi ei kyllä ole kokemusta siitäkään. Yhden miinuksen olen huomannut. Olen nimittäin yrittänyt linkata noita aiempien postausten kuvia niin, että ne aukeaisivat suurempina ja nimenomaan niin, että näkyviin tulisi vain kuva, eikä esim. Picasan koko näkymää. Tehdessä se on onnistunut, mutta just äsken huomasin ettei homma toimikkaan. No nyt sitten korjailen noita linkityksiä. Ilmeisesti blogspotissa homma kuitenkin toimii.

Kyselin jo ravelryssäkin Picasan käyttömahdollisuutta. Vielä sitä ei ole, mutta ilmeiseti sekin joskus onnistuu. Be patient, sanottiin. Eli tässä täytyy käyttää vielä rinnakkaisia systeemejä jonkun aikaa, mikä on sinällään aika tyhmää. No, otetaan se oppimisen kannalta.

Yritän kovasti hieroa tuttavuutta itselleni uuden, heleänvihreän värin kanssa, kas kun tuli neulottua sen värinen pusero. Itse värissä ei ole mitään vikaa, en vain ole aivan varma sopiiko se minulle. No, katsotaan miten me tullaan juttuun.

Sain inspiraation puserooni Villapallon kauniista neuletakista ja Bonnie Sennotin huivista, jossa näytti olevan sama kuviomalli. Yksinkertaistin tosin "palmikoita" hiukan, tein oikein tilkun, jotta saisin laskettua oikeat silmukkamäärät ja välttyisin purkamiselta (joka yleensä liittyy omien mallien kehittelyyn). Neuloin noin viisi senttiä ja onneksi jo siinä vaiheessa älysin laittaa työn kaksille pyöröpuikoille sovitusta varten (tapoihini kuuluu neuloa melkein aina puserot ja villatakit ilman sivusaumoja eli pyörönä). Joopa joo, mentiin päin mäntyä, peräti 20 silmukkaa (ennätys). Onkohan laskupäässä vikaa, alkaa vähän epäilyttämään. No, tulihan se oikea silmukkamäärä kun aikansa jahkas. Puuvillaneuleet ovat jotenkin hankalampia kuin villaiset, ne kun eivät vetäydy ja löpsöttävät helpommin vallankin jos koko ei ole oikea.

Malli on aikas simppeli peruspusero sivukavennuksineen. Itselleni uutta olivat hihat, jotka jatkuvat pääntielle asti (onkohan niille joku oma nimi?) En ole ennen tehnyt moisia. Ne kyllä istuvat kauniisti ja sopivat malliin, mutta en ole ihan tyytyväinen viimeistelyyn, siis kehittelyn varaa on. Aion kyllä kokeilla moista johonkin toiseenkin juttuun.

Malli  Veeruska, oma
Lanka Veera, 100% puuvilla, made in Italy (valmistuttaja Anttila Oy)
Menekki n 240 g
Koko  S
Puikot  2,5 mm pyöröpuikot

Tästä(kin) puserosta tuli aika nafti. Se taitaa olla jo meikäläisen tavaramerkki, eipä siis parane pulskistua. Pituutta(kin) olisi voinut olla muutama sentti enemmän, mutta menettelee se näinkin. Pusero on vähän vintage henkinen,  mukavan tuntuinen päällä ja ehkä tuohon väriinkin tottuu eli ihan tyytyväinen olen puserooni. Veeruska-nimen pusero sai ihan mansikka-ajan kunniaksi, täällä meilläpäin kun on kauniita itätyttöjä pilvin pimein, niin ja ehkä tuolla langannimelläkin on osuutta asiaan. Toinen nimivaihtoehto oli Hildegard, se olisi sointunut niin hyvin noihin minun saparoihin :). Huomaatteko muuten 60-lukulaiset tukkapampulat. Koska noita ei tahdo löytää kaupoista, piti tekaista itse.

Valokuvaaja Linssi on kehittyskykyinen yksilö. Hän osaa jo oma-alotteisesti kehoittaa suoristamaan kaikki ylimääräiset rypyt ;)

Oi sentään, sain kivan tunnustuksen Limeadinelta ja kylläpäs se lämmitti mieltä. Kiitos kaunis  asianomaiselle.

Laitan tunnustuksen kiertämään ja ei haittaa, jos se ei jatka matkaa, haluan vain vilpittömästi ilahduttaa saajia. Heitähän olisi vaikka hyrymykkyrä, mutta tässä seitsemän, jotka omalla persoonallisella tavallaan ilahduttavat elämääni:

Christina
Kanerva
Kirsi
Tess
Liina
Helena
Jaana

Jos haluatte jakaa tunnustusta eteenpäin, niin tässäpä säännöt:

1. Voittaja voi laittaa tunnustuksen omaan blogiinsa esille.
2. Linkitä postaus siihen blogiin, mistä sait palkinnon.
3. Nimeä vähintään seitsemän muuta blogia palkinnon saajiksi.
4. Laita linkit näihin blogeihin omaan postaukseesi.
5. Jätä viesti niihin blogeihin, jotka nimesit voittajiksi.

Siihen maailman aikaan kun minä olin nuori, kirjoiteltiin vielä paljon kirjeitä, no ei ehkä kaikki mutta ainakin minä ja kaverini oltiin ahkeria sillä saralla(todistuksena iso laatikollinen vanhoja kirjeitä, joita ehkä eläkkeellä luetaan uudelleen). Silloin olivat myös kiertokirjeet kovasti liikkeellä ja ainakaan minä en niistä pitänyt, enkä myöskään jatkanut niiden kiertoa. Oli jotenkin ristiriitaista, kun ensin ilahtui kirjeen saamisesta ja aukaistuaan kuoren pettyi suuresti, kun siellä olikin vain persoonaton kiertokirje eikä mitään henkilökohtaista. Alushousuja, tilkkuja, lastenkirjoja, suklaata ja mitä lie kaikkea olisi pitänyt panna kiertoon ja törkein oli kyllä sellainen kirje, jossa suoraan sanoen uhattiin onnettomuuksilla, jos kirjettä ei jatkaisi. Niin että ymmärrän kyllä jos joku ei halua näitä sähköisiäkään tunnuksia jatkaa. Mutta on näissä kuitenkin hiukan eri maku eli

kukin punnitsee asian tykönään.