Tähän aikaan vuodesta olisi kai viisainta neuloa vaaleilla tai ainakin kirkkailla väreillä säästääkseen silmiään. Siinä mielessä mustan pitsihuivin neulominen on vähän hölmöä, vaan onpahan tuo sähkövalo onneksi keksitty. Hyvä Edison!

Nuorimmainen on pitkin syksyä anellut huivia itselleen ja nyt oli sitten sen aika. Yhdessä etsiskeltiin malleja ja hän päätyi valinnassaan Roosaan, jonka ohje löytyi Ullaneuleesta 0205. Mallin on suunnitellut Kristel Nyberg joten kiitoksia hänelle. Malli oli helppo ja sen oppi ulkoa nopeasti eli neulominen oli joutuisaa.

Malli        Roosa by Kristel Nyberg
Lanka      Novita Florica 100 % villaa, 50 g = 175 m
Menekki 110 g
Puikot      5 mm pyöröpuikot
Koko        leveys 180 cm (191 silmukkaa), kärjen korkeus 80 cm

Ihmeen vähällä langalla syntyi kookas huivi. Kärkeä olisi voinut pingottaa vähän enemmänkin, mutta emme halunneet aivan kolmion muotoista huivia. Neulos on mielyttävän tuntuinen ja pehmeä sekä kuulemma ihanan lämmin käytössä, sanoi tytär koulusta tultuaan. Hyvä niin, sillä eikös se luvannut pakkasta tälle viikolle ja varmaan tulevillekin. Tarvitaan siis lämpöä, muodossa jos toisessa.

Sunnuntai aamuna mentiin taas virran rantaan kuvauskeikalle. Onneksi sinne on tosi lyhyt matka. Sää oli vähän toisenlainen kuin viikko sitten lapasia kuvatessa.

Valo ja tunnelma oli sinällään sopivan dramaattinen, mutta eihän siitä hommasta mitään tullut, kun tuuli liian kovasti ja viskoi lunta. Kipaistiin siis takapihalle ja viriteltiin huivi omenapuun oksille. Ai miten omaperäistä.

Rannerintamalle kuuluu hyvää. Vasen ranne on kääntynyt vaivatta ylöspäin yli 40 astetta jo jonkin aikaa ja eilen huomasin että alaspäinkin menee jo 30 astetta. Viikko sitten se ei mennyt kuin 10-20 astetta. Ei ole päätähuimaava liikkuvuus muttei siihen paljon tuon enempää luvattukaan leikkauksen jälkeen. Voimaa ei ole vielä paljon mutta eipä ole kipua eikä kolotustakaan. Tämä kaikki on varmaan neulomisen ansiota :)