Tämän neulojan neulerintamalla on ollut hiiren hiljaista. Viime sunnuntaina en enää kyennyt vastustamaan kiusausta. Sukantekele oli niin onnettoman yksinäinen korissaan että pitihän se ottaa käsittelyyn. Muutaman sentin sain neulottua mutta kun tämä vasen ranne tuntui älyttömän jäykältä niin piti lopettaa. Vasta eilen kokeilin uudestaan eikä se oikein vieläkään tuntunut hyvältä. Höh. Niin että kai tässä on vain keskityttävä kuntoutukseen. Ranteen liikkuvuudeksi jää 40 astetta molempiin suuntiin eli ylös ja alas. Oikein kovasti pinnistelemällä pääsen jo nuihin lukuihin, mutta jäykkää on.

Enpä ole kameraakaan pidellyt käsissä aikoihin, ensinnäkin se on kovin raskas pideltävä ja toiseksi siippa tarvitsee sitä päivittäin. Siispä laitan postauksen piristykseksi vanhan valokuvan vuodelta 1926 . Kehdossa nukkuu minun isä ja Hilja-täti vartio hänen untaan.