Vaikka syksy näyttää kauneinta puoltaan meinaa alakulo hiipiä ajatuksiin ja koko olemukseen. Tänä syksynä ei edes neulominen lohduta ja piristä mielialaa, se kun on vähän hankalaa nyt, se neulominen nimittäin. Tuntuu että paraneminen edistyy niiiiiiin hitaasti ettei sitä edes huomaa. Loiri lauloi joskus aikanaan jotenkin että ...kaikessa soi blues, meissäkin soi blues, kun syksyn lehti maahan ehti siinäkin soi blues...           Minusta tuntuu samalta.

Eilen oltiin kävelyllä Kuopiossa kameran kanssa. Syksyn auringossa värit näyttävät upeilta, vielä kun saisi ikuistettua ne oikeissa sävyissä.

Autiot uimarannat ovat jotenkin runollisen alakuloisia. Niihin on jäänyt vain muistot lämpimästä kesästä.

Hauska takorautakyltti erään ravintolan sisäänkäynnin yllä. Olimme siellä edellisenä iltana hääillallisella( emme omilla) ja kyllä oli maukasta gourmeeruokaa, njam njam.
Tänään toimittelin vähän virallisia asioita eli äänestin saamelaisvaaleissa. Sen verran ulkopuolinen olen etten tuntenut juuri ketään noista ehdokkaista vaan onneksi sululaiset antoivat vinkkiä.

Toivotaan että aurinko jaksaisi paistaa ja lämmittää vielä monta päivää. Eiköhän se mielialakin siitä kohene.