Tuosta edellisen postauksen merkistä vielä sen verran että en osannut eritellä kenelle sen antaisin kun on niin monia joille kiitokset kuuluisivat, siis kollektiivinen kiitos kaikille.

Viivi oli onneksi tyytyväinen puseroonsa ja se sopi hänelle oikein hyvin. Hän on ruskeasilmäinen, kaunis nuori neito.

Se edellinen kaarrokepusero jonka tein 17 vuotta sitten oli Revontuli-niminen eli se klassinen lapinmalli. Myös äidilläni oli nuorempana sellainen. Minä odotin tätä nuorimmaistani kun aloitin sen tekemisen. Ohje oli kai Eevaneule-nimisessa lehdessä ja lanka oli Nallea. Ajattelin kerrankin luottaa ohjeisiin. Neuloin ja neuloin mutta kun olin niin pulskassa kunnossa en voinut sovittaa puseroa. Se valmistui aikanaan, lapsi syntyi, maha pieneni mutta rinnat ei eli en päässyt vieläkään sovittamaan. Imetin melkein vuoden ja kun vihdoin ja viimein kutistuin entisiin mittoihin, sain vedettyä puseron päälleni ja huomata karvaan totuuden: on aivan liian pieni ja kinttana. Voi että osasi harmittaa mutta eipä se pusero käyttämättä jäänyt kun esikoiselle se sopi kuin valettu. Loppu hyvin, kaikki hyvin.


Puseron takana näkyvät lapinnuket ovat vanhenpieni saama häälahja. Pistän niistä juttua ja parempia kuvia tuonne nostalgia osastoon kunhan joudan. Nyt lähden saunaan ja huomenna sinne sairaalaan eli en ole maisemissa vähään aikaan.

Antoisia neulomuksia teille kaikille ja kiitos kannustuksesta jota olen teiltä saanut.