Onpa kiva olla kotona jälleen. Kuntoutus lyheni viikon mittaiseksi sillä en millään malttanut jäädä pitemmäksi aikaa. Sain sen mitä lähdin hakemaan paitsi että huippukylmä jäi kokematta kun laite oli huollossa. No pelkkä kylmyys ei saanut minua jäämään toiseksi viikoksi. Rannekipuihinkin löytyi selvä syy. Reumapeikko on ahneuksissaan syönyt vasemman ranteen rustot eli se outo pauke mikä sieltä joskus kuuluu on luiden kolinaa. Ei ihme jos aika-ajoin kipeytyvät. Neulomistahan se ei tietenkään estä, täytyy vain opetella säännöstelemään sitä, eli että vain vähän kerrallaan. Harmittaa. Lääkkeillä tätä vaivaa ei enää saa korjattua vaan syksymmällä on edessä leikkaus, jäykistetään koko kapistus tai laitetaan tekonivelet. Jälkimmäinen vaihtoehto lienee parempi. Siihen asti mennään tukiin tukeutuen.

Olipa lämmin päivä tänään. Ensimmäistä kertaa tarkeni juoda aamukahvia takapihalla. Meinattiin laitella vähän pihaa ja lähdettiin kukkaostoksille naapurikaupunkiin vaan eipäs olleetkaan kauppat auki, johtui varmaan helluntaista. No syötiin siellä jäätelöt, tultiin kotiin ja ruvettiin pelaamaan Alfabeettiä eli sanaristikkopeliä takapihalla. Välillä grillattiin ruokaa ja taas pelattiin, viiniäkin maisteltiin eli hyvin se meni päivä näinkin. Virkkasin viime kesänä useammankin pussin eri peleihin; Carcassoneen, Rummicuppiin ja Alfabeettin kirjainlaatoille.

617055.jpg

617056.jpg

Niin että on se kiva olla kotona.