Olkkarin pöytä on näyttänyt tältä jo muutaman päivän.



Tällä nykyisellä neuletyöllä on pitkä historia. Tarina alkaa viime vuosisadan puolella (joskus 90-luvun alussa). Opiskelin silloin ja istuin bussissa noin kolme tuntia päivässä. Oli siis oiva tilaisuus neuloa ja sitä teinkin. Tuo pöydällä oleva villahame on niiltä ajoilta. Siitä on kuvia myös tuolla Muinoin tehtyjä-sivulla. Ensin se oli lyhyt mutta en minä siinä viihtynyt, polvia paleli ja oli alaston olo. No äkkiäkös pätkästä pitkän saa. Ja koska lankaa jäi, tein puseron kaveriksi hameelle. Mutta voi onnetonta, siitä tuli senverran kittana että lähinnä se on ollut hyllyntäytteenä kaikki nämä vuodet.




Aika ajoin on käynyt mielessä että puran sen ja teen uusiksi. Viime kesänä ryhdyin tuumasta toimeen. En kylläkään saanut hyödynnettyä koko puseroa koska olin tehnyt sen pyöröneuleena norjalaiseen tapaan eli jälkikäteen leikannut hihahalkiot. En siis saisi yksiväristä villatakki. Samaa väriä ei enää löydy sillä harvoin lannkakartoissa säilyy samat värit kymmeniä vuosia, tosin on sekin mahdollista.

Nyt tarinaan tulee sivujuonne. Toissa talvena innostuin isoäidinneliöistä ja päätin virkata torkkupeiton. Minulla oli jo TT:n huopalankaa jonkin verran joten siitähän se olisi hyvä tehdä ja eikun lisää ostamaan. Ja vaikka lempivärini on sininen, ostin vihreän eri sävyjä kun ne sopivat paremmin muuhun sisustukseen. Parikymmentä neliötä tuli tehtyä korin pohjalle. Se työ jatkunee joskus myöhemmin. Miten tämä nykyiseen työhön liittyy? No siten että noista langoista löysinkin sitten lisäapua tähän tulevaan villatakkiin, sama lanka nääs. Saas nähdä miltä lopputulos näyttää, hyvin vihreältä varmaankin vaikka minä niin sinisen ystävä olenkin. Jospa se on niin että vihreä pitää minusta.