Lankatilanne: 100 grammaa kulutettu, kilo löytyi lisää, pikkusenvähän lankesin ostamaan ja puseron verran sain uusia. Eli väheneekö langat vai ei??? Taitaa olla turhatoivo.

Tuo vaivainen 100 grammaa upposi baskeriin. Selailin tässä yksi kaunis päivä vanhoja neulelehtiä ja sieltä löytyi muka mielenkiintoisen näköinen ohje ja eikun kokeilemaan kun kerran lankaakin sattui olemaan.

Malli Novita 4/91 lehden välissä olevasta Asusteet vihkosesta
Lanka Seiskaveikka, menekki n. 100 g
Puikot 3,5 mm

Kuuluu sarjaan; tulipahan tehtyä, jäänee hyllyn täytteeksi. Malli on vähän kuin pitsiliina ja alareuna olisi saanut olla väljempi. Sen voi korjata jos löytyy viitseliäisyyttä eli motivaatiota.

Yksi toinen kaunis päivä järjesteltiin varastoa ja hyllystä putkahti esiin laatikko jonka kyljessä luki ohuita lankoja. Mitä mitä mitä? Kappas vaan, kilo Vuorelman ohuenohutta kampavillalankaa, samaista jota käytin mm. edellisen postauksen huiviin. En kyllä millään saa kulutettua tuota määrää joten jos joku on kiinnostunut kyseisistä langoista ottakoon yhteyttä, saatavana 3 vyyhteä sinistä ja 4 kanervan punaista. Myyn ne asevelihintaan (tähän kävisi ehkä paremmin termi:  neulesiskohintaan) 4 euroa/vyyhti (100 g). Vuorelmalla hinta on 9-8 euroa/100 g. Myös vaihtokauppaa voidaan harkita.

Värit on suht kohdallaan tässä kuvassa mutta voin lähettää lankanäytteitä jos on tarvetta. Lanka on tarkoitettu lähinnä kudontaan mutta sopii myös neulontaan, varsinkin ohuisiin pitsineuleisiin.

Tämä pikkusenvähän lanka oli rehellinen heräteostos. Käytiin yksi kaunis päivä eräällä pihakirppiksellä ja nämä kaksi persoonallista lankakerää suorastaan vaativat päästä meille. Enpä ole ennen nähnyt moista kerimistapaa.


En ole aivan varma mutta epäilen vahvasti että kyseessä on pula-ajan tekosilkki eli silla, joka on valmistettu selluloosasta. Lieneekö ollut huono korvikemateriaali kun ei sitä enää valmisteta vai onkohan viskoosi samantapaista? En ole aivan varma, jos jollakin on parempaa tietoa niin olisi kiva kuulla. Ihan niinkuin olisin jostakin kuullut että silla syö itse itseään, mitä se sitten tarkoittaneekaan. Siitä huolimatta aion vielä joskus neuloa tuosta jotakin, vaikkapa sen valkkarin värisen huivin (jotta pääsis taas kuvausretkelle).


Langassa on hieno kiilto ja se tuntuu ihan mukavalta. Hupaisaa, toisen kerän rullalla olevassa lehdessä näkyy tuttuja kasvoja: Elisabeth ja Margareeta istuskelevat siinä vanhempiensa kanssa. Yhdestä lehdestä näkyy vuosikin eli 1946. Hauska päästä joskus lukemaan niitä, ensin on kuitenkin neulottava lanka johonkin uuteen olomuotoon.

Sain puserollisen verran uusia lankoja joista olen tekemässä kaarrokevillapaitaa meidän Siirin ystävälle Viiville. Mutta näitähän ei lasketa minun langoiksi ollenkaan, ovat vain käymässä meillä.


Minun sietäisikin olla ahkera sillä todennäköisesti leikkaus on kohta edessä ja pusero pitää saada sitä ennen valmiiksi. Lanka on paksu kuten puikotkin eli työn pitäisi edetä joutuisasti jahka malttaisin vain neuloa.

Nauttikaamme näistä kauniista loppukesän päivistä.