Tällä neulerintamalla on ollut vallan tylsää ja hiljaista. Eilen illalla alkoi tapahtua. Muistin, että minullahan on muutama pussi Kool-Aidia, kiitos niistä Helenalle, ja Ilun koolausohjeet printattuna, niistä kiitos Ilulle ja sopivia vaaleita lankojakin jemmassa. En ole hirmu innostunut pätkävärjätyistä langoista, mutta eihän sitä nyt yksväristäkään viitsi värjätä. Vähän epävarmoin mielin ryhdyin puuhaan, mutta sehän olikin vallan hauskaa vaikkei ollut edes ohjeiden mukaista punaviintä. Tällaista sain aikaan:

Etummainen, punertava vyyhti on Nalle lankaa, joka oli alunperin luonnonvalkoista, takimmainen taas Seiskaveikkaa, vitivalkoinen alkujaan. En ole aivan varma pidänkö tuosta punaisesta, mutta kellertävä vyyhti onnistui mielestäni oikein hyvin. Langat kuivuivat yön yli ja tänään aloin intona neulomaan sukkia että näkisin toimivatko värit myös neulottuna.

Äsken värjäsin vielä valkoista ohuenohutta reumalankaakin ja siitäkin tuli aika kaunista. Esittelen sukkia joskus myöhemmin, jahka valmistuvat.

Asiasta kolmanteen. Minulla oli pienenä varmaan jonkinlaista sanasokeutta. Jauhot ja hiivat sekä mekot ja hameet meinasivat mennä sekaisin. Muistan kun opettelin hameen ja mekon eroa. Minulla oli kaunis kukallinen mekko, jossa oli edessä pitkä vetoketju. Minä rumppasin ketjua ylös ja alas ja hoin että kesä-mekko, kesä-mekko, kesä-mekko. Monta vuotta myöhemmin löysin Retretistä aivan ihanan postikortin, jossa on kesä-mekko, joka on juuri samanlaista kangasta kuin se minun froteinen mekkonikin oli.

Kortissa on kuva Kirsi Neuvosen Päivänkakkarapuku nimisestä etsauksesta (eli se ei olekkaan mekko). Aasinsilta: edellisen postauksen SiniKainen onkin tunika eikä jakku niinkuin väitin. On tässä vielä oppimista, huomaan :)