Ihan aluksi harmitusasiaa. Joku tyhmyys vaivaa nyt tätä vuodatusta, kun se tekee turhia haamupäivityksiä. Toivottavasti asia korjaantuu.

Ja nyt palataan ajassa hieman taaksepäin. En minä aina ole ollut sininen. Ollessani vielä vihreä :) pukeuduin kirjavasti 60-luvun väreihin. Äiti oli kova ompelemaan ja neulomaan ja minä kuljin enimmäkseen kotitekoisissa vaatteissa. Harmi ettei oikeastaan mitään ole jäänyt jäljelle, kaikki vaatteeni nimittäin pistettiin kiertoon. Valokuviakin on tosi vähän lapsuusvuosilta, sillä meillä harrastettiin enemmän kaitafilmausta eikä sitäkään kovin paljon. No, onpahan muistikuvia ja joitakin kangaspaloja. Tässä muutamia niistä.

Nämä froteekankaat ovat painettuja. Alimmainen on ohuehkon pyyhekankaan paksuista ja ylempi vaatetuskankaan paksuista froteeta.

Tämän puuvillakankaan sidos on pomsi eli pinta on ihanan sileä ja minusta nämä värit ovat tosi mehukkaat. Tästä kankaasta olen ommellut pienen pussukan ja tyynyliinan. Sitä on vielä ihan vähän jäljellä. En muista oliko minulla lapsena jotain tästä kankaasta.

Tämä on pumpulinohueksi kulunut pussilakanakangas 60-70-lukujen vaihteesta.

Johtuukohan se pelkästään nostalgiasta, että nämä kankaat tuntuvat niin viehättäviltä minun silmään. No on niiden värimaailma ja muotokieli kylla aika muhevaa ja ilosta.

Ja koska ollaan lapsuusmuistoissa niin seuraavat kuvat sopivat tähän yhteyteen:

Tämä ei ole aivan ensimmäisiä barbejani, mutta vanha se on tämäkin, saatu joskus 70-luvun alussa. Nimeltään hän on Helena Lehtoranta, siis herra Lehtorannan puoliso. Rouvan yllä oleva tyylikäs mekko on 60-luvun puolelta. Siinä on ihan oikein vetoketju takana.

Rouvalla oli alunperin pitkä tukka. Meidän kuopus leikki aikanaan barbeilla ja leikeissä oli mukana myös minun vanhat nuket. Helenasta tuli automaattisesti barbileikkien mummi, koska hän oli niin vanha. Vaan eihän vanhuksilla voi olla pitkää tukkaa tuumi kuopus ja loihti/kyni kunnon mummolookin Helenalle. Voi sentään.

Uusia neuleita ei ole esitellä, enkä viitsi tuota keskeneräistäkään vilauttaa, sillä on paljon mahdollista, että joudun purkuhommiin. Kainaloissa asti tosin ollaan jo menossa. Siitä sitten joskus myöhemmin.