Yritän kovasti hieroa tuttavuutta itselleni uuden, heleänvihreän värin kanssa, kas kun tuli neulottua sen värinen pusero. Itse värissä ei ole mitään vikaa, en vain ole aivan varma sopiiko se minulle. No, katsotaan miten me tullaan juttuun.

Sain inspiraation puserooni Villapallon kauniista neuletakista ja Bonnie Sennotin huivista, jossa näytti olevan sama kuviomalli. Yksinkertaistin tosin "palmikoita" hiukan, tein oikein tilkun, jotta saisin laskettua oikeat silmukkamäärät ja välttyisin purkamiselta (joka yleensä liittyy omien mallien kehittelyyn). Neuloin noin viisi senttiä ja onneksi jo siinä vaiheessa älysin laittaa työn kaksille pyöröpuikoille sovitusta varten (tapoihini kuuluu neuloa melkein aina puserot ja villatakit ilman sivusaumoja eli pyörönä). Joopa joo, mentiin päin mäntyä, peräti 20 silmukkaa (ennätys). Onkohan laskupäässä vikaa, alkaa vähän epäilyttämään. No, tulihan se oikea silmukkamäärä kun aikansa jahkas. Puuvillaneuleet ovat jotenkin hankalampia kuin villaiset, ne kun eivät vetäydy ja löpsöttävät helpommin vallankin jos koko ei ole oikea.

Malli on aikas simppeli peruspusero sivukavennuksineen. Itselleni uutta olivat hihat, jotka jatkuvat pääntielle asti (onkohan niille joku oma nimi?) En ole ennen tehnyt moisia. Ne kyllä istuvat kauniisti ja sopivat malliin, mutta en ole ihan tyytyväinen viimeistelyyn, siis kehittelyn varaa on. Aion kyllä kokeilla moista johonkin toiseenkin juttuun.

Malli  Veeruska, oma
Lanka Veera, 100% puuvilla, made in Italy (valmistuttaja Anttila Oy)
Menekki n 240 g
Koko  S
Puikot  2,5 mm pyöröpuikot

Tästä(kin) puserosta tuli aika nafti. Se taitaa olla jo meikäläisen tavaramerkki, eipä siis parane pulskistua. Pituutta(kin) olisi voinut olla muutama sentti enemmän, mutta menettelee se näinkin. Pusero on vähän vintage henkinen,  mukavan tuntuinen päällä ja ehkä tuohon väriinkin tottuu eli ihan tyytyväinen olen puserooni. Veeruska-nimen pusero sai ihan mansikka-ajan kunniaksi, täällä meilläpäin kun on kauniita itätyttöjä pilvin pimein, niin ja ehkä tuolla langannimelläkin on osuutta asiaan. Toinen nimivaihtoehto oli Hildegard, se olisi sointunut niin hyvin noihin minun saparoihin :). Huomaatteko muuten 60-lukulaiset tukkapampulat. Koska noita ei tahdo löytää kaupoista, piti tekaista itse.

Valokuvaaja Linssi on kehittyskykyinen yksilö. Hän osaa jo oma-alotteisesti kehoittaa suoristamaan kaikki ylimääräiset rypyt ;)